2019…

2020 vuosi olisi voinnut alkaa paremmin. Poltin vasemman käteni kihartimella. Ottamalla kuumasta osasta kunnon otteen. Apteekista käskettiin menemään päivystykseen ja meidän onneksi pääsimme samantien sisään. Käsi hoidettiin niin hyvin, että jälkiä ei jäänyt kauheasti. Olin varma, että kipu ei hellitä, mutta hopeamatto todella vei kivun puolen tunnin jälkeen. Saimme viettää viimeset 2019 tunnit hyvällä mielellä.

Nyt katsastus vuoteen 2019 ja yritän nyt löytää positiivisia asioita, vaikka vuosi oli mielenterveyden puolella yksi kauheimmista vuosista.

Alku vuonna uskalsin jo ajaa yksin autolla ja ehtisin nauttia parista sunnuntai päivästä ihan yksin ilman, että kumpikaan elämäni mieheni hoputtaa lähtemään kotiin. Monelle ostoskeskukseen meneminen voi olla itsestään selvä nautinto, mutta minulle se ei ole.

Tapasin keväällä sisustussuunnittelija Hannan, joka näki minussa ja meidän kodissa potentiaalia sisusustuslehteen. Hanna kutsui meidät bloggaajapassilla messukeskukseen. Siellä hän tutustutti minun Katiin, joka tekee töitä Kotiaarre lehteen oman sisustusliikkeen ohella. Tästä alkoi   kevään suuri projekti. Kuvasin meidän kotia ja muokkasin pari viikkoa kuvia. Aina kun toivo ja usko itseeni loppui niin nämä kaksi naista tuki minua 100 prosenttisesti. Lopulta lehti julkaistiin ja sieltä löytyi neljä aukeaman kokoinen juttu meidän kodista. Projekti ei ollut helppo ja itkin monta kertaa. Olen silti ylpeä itsestäni, etten luovuttanut ja nyt voin katsella lehteä aina kun usko itseeni loppuu.

Kesästä on vaikeaa löytää positiivisia asioita, mutta yritän nyt kuitenkin. Ajelimme meidän kuplalla   perheen kesken ja kävimme paikoissa missä en ole ennen käynyt. Olen kiitollinen, että sain viettää lopulta kesän kotona ja osasto jakso jäi lyhyeksi, vaikka kotona oleminen ei ollut helppoa. Sain voimaa olla kotona mieheni tuella ja muistuttaen itseäni, että lapseni tarvitsee minua. Kovilla helteillä kävimme uimassa joka päivä. Vedessä oleminen oli hyvin rauhoittavaa.

Elokuussa pieni mies aloitti koulun. Miko on edelleen hyvin arka, joten viemme ensimmäisen luokan aikana hänet kouluun ja haemme hänet myös. Miko on pärjännyt koulussa todella hyvin. Olemme todella ylpeitä hänen suoritukseen. Täytyy sanoa, että olemme olleet vähän yllättyneitä, sillä me emme Mikan kanssa olleet kauheen hyviä koulussa. Joululoma alkoi ja koulusta tuli iso kasa tehtäviä ja 90% tehtävistä oli oikein. Täytyy sanoa, että tämä lämmitti sydäntäni kovin.

Syksyllä ajoimme vielä muutamat kerrat kuplan kanssa ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä kovin. Sai pukea lämpimästi ja kun alkoi hämärtää niin sai oli asfaltissa näkyi kuplan kauniit kellertävät ajovalot. Veimme kuplan kuitenkin talvisäilöön ja tämän jälkeen Mika alkoi tekemään taas pienoismalleja.

Syksyllä otin kuvia Ruukin kehräämölle ja sieltä saatiin hyviä settejä ja osa kuvista päätyi heidän mainos postikortteihin. Oli jännää nähdä oman työn tuloksen printattuina. Ruukin kehräämön Sini ja Leena ovat olleet minun tukena alusta asti ja jaksavat uskoa minuun. Aina jos epäilen itseäni niin he kyllä nostavat minut ylös.

Loppuvuonna päätin kokeilla tehdä taas yhteistyö postauksia. Yllätyin kuinka moni oli kiinnostunut tehdä yhteistyötä minun kanssani ja lopulta jouduin karsimaan suurimman osan pois. Opin, että minun täytyy ajatella miten mielenterveyttäni ja tämän takia karsin osan pois. Vaikka kaikki ymmärsivät minun tilanteeni ja  olivat valmiita antamaan lisäaikaa jos sitä tarvitsin niin se ei helpottanut tarpeeksi oloani. Paineet onnistua kasvoi liian suureksi ja tiedän, että tein oikean päätöksen.

Täytyy itsekin myöntää, että vaikka 2019 vuosi oli raskas niin kehityin valokuvaamisessa ja edioimisessa. Olen onnistunut saamaan instagram feedini näyttämään minun tyyliseltäni ja olen siitä hyvin ylpeä. Vielä on paljon opittavaa ja haluan kehittyä lisää, mutta juuri nyt haluan olla armollinen itselleni ja olla tyytyväinen mitä olen saavuttanut tähän menneessä.. Tämä vuosi ei todellakaan ole ollut helppo sairauteni vuoksi, mutta siihen nähden mitä olen joutunut kokemaan olen kiittollinen, että olen saanut olla kotona.

Mitä odotan 2020 vuodelta. Rehellisesti en mitään. Olen tyytyväinen jos tilanne pysyy tälläisenä ja saan olla kotona enkä osastolla. Nyt elän päivä kerrallaan ja yritän olla armollinen itselleni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply