LONELY…
Niin kuin otsikko sanoo niin minusta tuntuu yksinäiseltä. Tuntuu että olen yksin tämän sairauden kanssa vaikka minulla on Mika ja Miko. Olen miettinyt että miten jatkan blogin kirjoittamista ja päätin että kerron rehellisesti miten minulla on mennyt, mutta yritän myös väkisin löytää jonkunlaisen postiivisen ajatuksen. Esimerkiksi mieheni ehdoton tuki ja rakkaus. Blogini on ollut minulle pitkän aikaa paikka johon pääsen pakoon kaikkea tätä, mutta nyt ne asiat on niin vahvasti elämässäni niin tuntuisi oudolta kirjoittaa jotain muuta. Toivoisin kovin, että pääsisin tuohon kuvaustilanteeseen jolloin asiat oli paremmin…tai ainakin muistaakseni oli.
P9301656

Leave a Reply