AFTER RAIN…

Nämä kuvat on otettu varmaan yli kuukausi sitten sadekuuron jälkeen. Ulkona ei olla kuvattu pitkään aikaan, sillä en ole tottunut Mikan uuteen työvuoro systeemiin. Vaikka sen pitäisi järjen mukaan helpottaa oloani niin se on hieman sekoittanut päätäni. Tällä viikolla oli tarkoitus mennä kuvaamaan, mutta viime viikolla ekaksi Miko sairastui enterorokkoon ja sen jälkeen tietysti minä sain sen. Miko pääsi hyvin helpolla lopulta ja onneksi niin, sillä hän on hyvin herkkä lapsi. Yhtenä yönä hän meni paniikkiin, sillä näppylät olivat tietysti pelottavan näköisiä. Lopulta sain hänet nukkumaan tekemällä sängyssä hänen kanssa makuulla asennossa tarkoitettuja rauhottumisharjotuksia. En muista, että enterorokkoa olisi ollut minun lapsuuteni aikana ollenkaan. Sairastin muutenkin lapsena hyvin harvoin. Nykyään tämä tauti  taitaa olla joka vuotinen riesa, sillä sen voi saada uudestaan. Hyvin epämiellyttävä tauti kyllä on. Aluksi se alkaa kuumeella ja sen jälkeen mietit ja odotat tuleeko sinun kohdallasi tällä kertaa näppylöitä tai rakkuloita. Ahdistus potilaana tämä on tietysti aivan kauheeta, sillä haluan pystyä vaikuttamaan kaikkeen, ja epätietoisuuden kanssa on kauhean vaikeaa elää. Ensimmäisenä kuume yönä olin houruillut lattialla ja puhunut sian saksaa. En yhtään ihmettele, sillä oloni ennen nukahtamista oli järkyttävä. En kuulunut niihin aikuisiin, jotka saa vain kuumeen vaan pienet näppylät valtasivat kämmenet, sormenpäät ja jalanpohjani  Suupielet saivat myös muutamat näppylät kaverikseen. Nyt ymmärrän miksi en löytänyt enterorokolle englannin kielistä sanaa vaan sieltä tuli vastaukseksi hand, foot and mouth disease. Sehän kuvailee  sairautta hyvin. Näillä näkymin pääsin itsekin helpolla, sillä pahimmassa tapauksessa tauti voi irroittaa kynnet. Huomenna nähdään jäikö tauti minun kohdallani tähän…

Hyvää viikonloppua. Toivotaan, että meidän perheen viikonloppu vietetään täysin terveinä.

 

 

 

 

Leave a Reply