BIKE AGAIN…

On ollut niin mukavaa pyöräillä koko perheen voimin. Olen hakenut pojan koulusta pyörän kanssa, jonka vuoksi olen taluttanut koululle oman ja poikani pyörän. Olemme tehneet koko perheen voimin pieniä pyöräily retkiä ja samalla tarkkailtu Mikon pyöräilyä keskustassa. Aluksi annoimme hänen pyöräillä meidän edessä ja aina kun hän teki jonkun virheen niin kävimme läpi asiaa. Haluamme opettaa Mikolle kuinka moneen asiaan pitää keskittyä. Suojatien ylittäminen ja isot risteykset menee hyvin, mutta hän ei aluksi ymmärtänyt, etä pihoilta tulee myös autoilijoita ja pienetkin risteykset ovat vaarallisia. Ensimmäisellä kerralla hän otti neuvot itseensä ja alkoi mököttämään. Toisella reissulla hän taas oli innoissaan näyttämässä mitä hän oppi viime reissulla. Mikolla on vielä paljon opittavaa ja emme vielä päästä häntä yksin keskustaan, vaikka asummekin pienellä paikkakunnalla. Asumme todella lähellä koulua ja sinne on turvallisempi matka, koska suurin osa matkasta on pyörätietä. Tämän reitin hän jo hallitsee, mutta haemme hänet edelleen koulusta. Sillä joku päivä hän ei enää edes halua, että äiti ja iskä hakee koulusta. Nautin siis hakemisesta niin kauan kun voin.

Kuvassa minulla ei ole kypärää päässä, mutta käytän kyllä aina kypärää. Minun kypärä on ruskea ja sopii pyörän väreihin. Omassani ei ole vaihteita, mutta vanhat pyörät ovat todella köykäisiä ajaa ja pystyn polkemaan ihan helposti jyrkemmätkin ylämäet. Ainoa miinus pyörässäni on huonot jarrut. Sen verran vielä pelkään pyörän kyydissä, että talutan kaikki jyrkät alamäet. Jarrujen vuoksi tämä pyörä ei tule olemaan ikuinen, vaikka kuinka huoltaisin sitä. Kaikki muut tähän pyörään pystyy vaihtamaan, mutta uutta jarrua ei saa. Toivon siis että jarrut pysyvät tässä kunnossa mahdollisemman pitkään.

 

Leave a Reply

NEXT |