BUILDING…

Sairauteni hankaluuden vuoksi elämme aikalailla pienessä kuplassa. Matkustaminen yli 20 kilometrin päähän on aina taistelua ja henkisesti rankkaa. Rakastan asua maalla, mutta haluisin palavasti nähdä maailmaa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että voin vain haaveilla matkustamisesta. Itse en usko, että tulen koskaan pääsemään matkustamisen pelosta irti. Ennen joulua sain paniikkikohtauksen askon pihalla. Askon henkilökunta hoiti tilanteen hyvin ja auttoi niin paljon mitä kykeni. Kotimatka oli kauheaa ja pysähdyimme Mikan kanssa kerran bussipysäkille. Tämän jälkeen autossa matkustaminen on ollut vielä hankalampaa. Pelkään joka kerta, että mitäs jos tällä reissulla saan yleisellä paikalla paniikkikohtauksen. Inhoan yli kaiken, että olen riippuvainen toisten avusta matkustamisen kohdalla. Lääkäri tapaamisiin tarvitsen Mikan ajamaan minut vastaanotolle. Jos Mika on juuri tuolloin töissä Mikan isä kuskaa minua…

Olisin tyytyväinen jos matkustelu Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle menisi vaivattomasti. Olen oppinut haaveilemaan pienemmistä asioista…

PB255391

Leave a Reply