BY MY SIDE…

Sairauden myötä minulta on kadonnut täysin itsenäisyys ja minun on hyvin hankalaa nauttia yksinolosta. Tunnen itseni koiraksi, joka odottaa isännän saapumista kotiin. Nyt kun Miko on aloittanut eskarin niin joudun olla yksin sen aikaa, kun hän on sielä. Yksinolon ahdistukseen ei auta kenenkään muun seura, kun Mikan tai Mikon. Mika on se turva ja Mikon kanssa menen  sellainen tilaan, joka käskee pitää lasta turvassa. Olen monesti sanonutkin, että ainoa kenelle olen valmis feikki hymyilemään ja näyttelemään että kaikki on hyvin on Miko. Mika on taas minun turva ja hän tietää tasan tarkalleen miten minua käsitellään, kun menen hysteeriseksi. Mika on pitänyt  häävala lupauksensa paremmin, kun hyvin. Have and to hold, from this day forward, for better, for worse, for richer, for poorer, in sickness and in health, to love and to cherish, till death do us part. Sairauteni on kun vuoristorataa ja Mika on kyydissä mukana vierelläni. Pelkään välillä, että tämä on liikaa Mikalle, mutta aina hän vakuuttaa ettei hänellä ole mitään hätää. Mika sanoo useasti, että hän tietää että pääsee helpommalla elämässä, kun näkee kuinka paljon kärsin erilaisista oireista ja  kuinka kovin taistelen sairautta vastaan. Moni muu henkilö, nainen tai mies ei kestäisi näin suurta taakkaa ja  muutosta elämässä. En ole kuitenkaan sama ihminen kehen Mika rakastui, mutta hän on myös rakastunut uudestaan  tämän hetkiseen minään. Luonteeni  on muuttunut sairauden vuoksi, mutta olen myös  kasvanut lapsen ja iän myötä. En edes haluaisi olla täysin sama ihminen mitä olin. Tottakai Mikalla on ikävä tervettä Marikaa, sillä sairauteni rajoittaa elämäämme niin paljon. Matkustaminen on melkein mahdotonta ja tällä hetkellä voimme unohtaa täysin ulkomaan matkat ja reissut, jotka vaativat yöpymistä muualla. Mikaa tämä vaikuttaa sillä tavalla, että on paljon kupla tapahtumia mihin hän haluaisi lähteä kahden kesken. Valitettavasti kaikki nämä tapahtumat sijaitsevat yleensä keski Suomessa ja tällä hetkellä en vain kykene matkustamaan niin pitkälle. Mikakin kokee pelkoa, että matkat epäonnistuu ja joudutaan kääntymään takaisin kotiin. Hän myös stressaa miten pärjään yksin kotona, koska hänen on pakko käydä töissä. Hän  kuitenkin joutuu pitämään puhelinta töissä koko ajan mukana jos joudun soittamaan hänelle pakon edessä. Yritän kyllä aina kaikkeni, etten soittaisi Mikalle töihin. Mika kuitenkin sanoo, että hän on tottunut tilanteeseen ja oppinut elämään sairauteni ehdoilla. Mikan isä on myös suurena apuna. Jos tarvitsen apua niin tiedän, että hän on luonani alle 5 minuutissa.

Leave a Reply