DEAR DIARY…

Olen jo hetken aikaa kirjoittanut päiväkirjaa. En kuitenkaan halunut kirjoittaa peruspäiväkirjaa vaan halusin samalla luoda jotain esteettisen kaunista. Minulla on pussukka, joka on täynnä vanhoja postikortteja, kirjekuoria, postimerkkejä, lippuja eri tapahtumiin, kuvia, ja vaikka mitä. Asetteluun menee hieman aikaa, mutta se todella on sen arvoista. Sulkakynän kanssa kirjoittaminen ei olekaan niin helppoa, mutta pikkkuhiljaa kehitystä näkyy.
En ole pitkään aikaa kirjoittanut päiväkirjaa ja se tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä. En kuitenkaan pakota itseäni joka päivä raaputtamaan päivän tapahtumia vaan silloin kun minua huvittaa. Pyrin että pääsee  kirjoittamaan positiivisia kuulumisia, sillä ne tuntuvat tärkeämmiltä heti kun olen ne sanat saanut kirjoitettua paperille. Välillä jos ikäviä tunteita on paljon ja minun on saatava purattua kyyneleiden kera niin sekin on vapauttavaa.

Leave a Reply