DON`T BELONG HERE

Olen jo pitkään miettinyt, että olen syntynyt väärälle paikkakunnalle. Ennen ajattelin, että olen 100% pienen paikkakunnan tytön tyllerö. Vetoisin aina siihen, että vanhempani, veljeni ja ystäväni asuvat täällä. Aina kun olen ollut muualla pidemmän aikaa niin minulle on iskenyt koti ikävä. Nyt kun olen asiaa ajatellut tarkemmin niin tajusin, että minulla on aina ollut ikävä sen hetkistä poikaystävää ei niinkään paikkakuntaa missä asun. Olen  huomannut, että minulla ei olekauheasti yhteistä muiden asukkaiden kanssa. Nykyään en edes kehtaa käydä kaupassa asujeni kanssa vaan pistän Mikan kaupaan jos olemme tulleet kaupungilta. Inhoan sitä sitä tunnetta, kun tiedän ja tunnen, että monta silmäparia töllää minua. Tätä en joudu kokemaan jos olemme jossain kaupungissa. Olen myös lopen kyllästynyt, että täällä ei ole palveluja mitä kaipaan. Minua ahdistaa, ettei TÄÄLLÄ OLE MITÄÄN!!! Rakastan ystäviäni, mutta kaipaan ihmisiä kenellä on samat mielenkiinnon kohteen ja jotka inspiroivat minua. Rakenna ja sisustus messuilla minulla oli niin paljon yhteistä tapaamieni naisten kanssa ja sain heiltä voimaa ja uskoa itseeni. Minua jopa vähän masennutti, kun lähdimme ajamaan kotiin päin. Muutto muualle ei ole vaihtoehto. Mieheni viihtyy täällä ja hänellä on työpaikka lähellä. Miko on jo aloittanut koulun ja tuntuisi kauhealta siirtää hänet toiseen kouluun. Kävimme kyllä Mikan kanssa keskusteluja viereiseen kaupunkiin muuttamisesta, kun hän teki vielä kaikki työtunnit viikonlopun aikana. Mikan työvuorot kuitenkin palasi normaaliin viiteen työpäivään ja se suunnittelu jäi siihen. Jos olisimme muuttaneet viereiseen kaupunkiin niin siellä olisi ollut aktiviteetteja ja kaikki hoito kontaktini olisi ollut lähellä. Täytyy myöntää, että olin hieman pettynyt, sillä ehtisin jo innostua mahdollisesta muutosta. Jos saisin päättää missä asuisin niin vastaisin ehdottomasti Helsinki. Minulla olisi valmiina sielä bloggaaja ystäviä. Mikalle ja Mikolle sielä ei vain ole mitään. Onneksi asun kuitenkin lähellä Mathidedalin ruukin kylää ja Teijon Masuunia, jossa tapaan ihmisiä kenellä on saman tyylisiä mielenkiinnon kohteita. On pienellä paikkakunnalla asumisessa hyviäkin puolia, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että en kuulu tänne. Onko tämä sitten vaihe elämässäni vai pysyvä tunnetila. Jos vastaus on pysyvä tunnetila niin en tiedä kuinka hyvältä tuntuu asua täällä väkisin koko loppuelämän.

 

Leave a Reply