EXHAUSTED…

Olen viime aikoina tehnyt paljon eri projekteja ja vetänyt itseni täysin loppuun. En ole saanut tehtyä projekteja valmiiksi ja omatunto kolkuttaa. Järjellä ajateltuna minun pitäisi ajatella, että olen tehnyt parhaani ja voin jatkaa sitten kun minulta löytyy energiaa. Päivät tuntuvat menevän todella nopeasti ja tuntuu, etten saa aikaan mitään. Lopulta olen tehnyt tosi paljon asioita siihen nähden mitkä ovat minun voimavarani. Olen altistanut itseni paljon ja huomaan miten rankaa se todella on ollut. Viime päivinä en ole herännyt kunnolla ja pelkästään seisominen tuntuu hankalalta. Etsin jatkuvasti istumapaikkaa ja harkitsin  perjantaina istua asfalttiin, koska en millään olisi jaksanut seistä 5 minuuttia psykoterapian oven edessä. Päässäni söi tällä hetkellä lause mitä mieheni on toitottanut minulle viimeisen kuukauden aikana : Lopeta hyvän sään aikana ja opettele sanomaan ei. Ärsyttää, etten kuunnellut häntä ja nyt joudun kärsimään siitä. Olen pitänyt itseni kiireisenä ja nyt, kun en jaksa tehdä mitään huomaan, etten kestä rauhallisuutta. Hiljaisuus antaa ahdistaville ajatuksille ja tunteille tilaa. Nyt olen vetänyt itseni niin loppuun, että jotain asialle tehtävä. Tarvitsen taukoa. Haluisin makaa meidän makuuhuoneessa seuraavat kaksi päivää ja katsoa zombina vanhoja tuttuja ja turvallisia sarjoja. Lataa akkuja ja miettiä omaa jaksamista ja voimavaroja. Tänään vietimme hyvin rauhallista äitienpäivää. Kävimme äidillä syömässä ja kotiin palatessa makasimme poikani kanssa makuuhuoneessa ja katsoimme piirrettyjä. Mieheni palattua kotiin pidin hetken aikaa silmiäni kiinni ja miettisin voisinko mennä jo nukkumaan. Tälläkin hetkellä olen todella väsynyt, mutta halusin saada postauksen julkaistua, jotta voin rauhassa miettiä mitä kuvia alan seuraavaksi editoimaan. Minulla ei ole mikään pakko tehdä blogi postauksia, mutta tietyn ajan päästä blogi hiljaisuus alkaa ahdistamaan. Päätin, että minulta lähtee yksi taakka harteillani jos saan julkaistua edes jotain.

Olen miettinyt blogini sisältöä ja tehnyt muistiinpanoja. Voin esimerkiksi kirjoittaa blogi postauksia valmiiksi, vaikka kuva sisältöä ei olisikaan valmiina. Kuvien editoiminen on  nyt aiheuttanut enemmän stressiä, hyvän olon sijaan. Saisin varmasti parempaa sisältöä ja mielenkiintoista luettavaa jos aloittaisin tekstistä kuvien sijaan. Mietin miten valmistauduin Kotiaarre lehden sisältöön ja ajattelin käyttää samaa taktiikkaa tulevissa postauksissa. Kirjoitus ei ole ollut koskaan blogini vahvuus ja yleensä kirjoittelen tänne joko pakosta tai mitä päähäni juuri silloin putkahtaa. Halusin kuitenkin jollain tapaa saada tänne tekstiä mitä ihmiset haluavat lukea ja joista saisi paremmin kiinni kuka oikeesti olen. Mahdanko edes itse enää tietää kuka olen tai millainen henkilö haluan olla…. Näihin tunnelmiin lopetan kirjoittamisen ja suljen silmäni.

 

 

 

Leave a Reply