HELLO…

Heipä hei. En ole pitkään aikaa kirjoitellut kuulumisia. Jos nyt vähän avaan tätä meidän kesän viettoa. Mika aloitti tällä viikolla työt. Viisi viikkoa hän olikin lomalla ja meno oli aika rajua. Helteillä vietimme  suurimman osan ajasta merellä piknik eväiden kanssa.Miko oppi uimaan tosi pitkiä matkoja ja ollaan todella ylpeitä hänestä.   Muina aikoina olimme jatkuvasti menossa johonkin. Olin jo hieman loppu jatkuvaan menemiseen. Minulle kun se ei ole aina niin helppoa. Varsikin jos lähdetään mukavuus alueeni ulkopuolelle. Olen kärsinyt aika paljon somaattisista oireista ja tuntuu, etten vieläkään ole päässyt yli viime kesästä. Mika tosiaan palasi töihin maantaina ja koin aluksi, ettei se vaikuttanut mieleeni. Noh jotain päässäni vinksahti ja maanataina iltapäivällä luovutin  ja otin rauhoittavan. Kyllä se kannatti, sillä loppu päivä meni huomattavasti paremmin. Sen jälkeen joka päivä on tapahtunut editystä ja tänään huomasin, että kestin Mikan poissaolon paljon paremmin. Kotona olo on ollut aivan ihanaa. Ei ole tarvinnut miettiä mihin tällä kertaa lähdetään. En ole joutunut ajattelemaan Mikan aikatauluja ja stressaamaan sitä etten vaan pilaa Mikan suunitelmia. Mikokin on selvästi nauttinut rauhallisuudesta. En meinaa saada häntä edes kauppaan, vaikka lupailen jäätelöä. Viimeiset viisi viikkoa taisi olla Mikollekkin hieman raskaita.

Kesää on vielä kyllä jäljellä ja kerkeämme tekemään vaikka mitä. Ensiviikolla Mika onkin aamuvuorossa niin näillä näkymin käymme ainakin metsässä kävelemässä satoi tai paistoi. Sateenvarjot meiltä löytyy ja ilma on ihanan raikasta, kun sataa vettä. Rehellisesti en välitä helle keleistä olenkaan, koska hengittäminen on minulle silloin vaikeampaa. Minun puolesta helle kelit saisi olla tässä.

 

Leave a Reply