PLACE TO CRY…

Tämä tila oli todella  rauhoittava. Tämmöisen  tilan jokainen tarvitsisi omaan kotiin. Tilan, jossa voi rauhottua, lukea,  harrastaa joogaa, nukkua päiväunet tai vaikka itkeä omassa rauhassa rankoina päivinä. Tässä postauksessa aionkin käsitellä itkemistä. Itkin nuorempana todella paljon  ennen nukkumaan menoa. Pidin nuorempana usein salassa pahan olon ja itkin sängyssä vasta sen hetkisen poikaystävän nukahdettua. Vakavia suhteita minulla on ollut ennen Mikaa kolme. Jokainen heistä piti tiettyä ääntä, kun nukahtivat syvään uneen. Tämä helpotti omaa arviointia milloin voin salassa itkeä. Itkeminen ei liittynyt suhteisiin millään tavalla!   Itkin  oman henkisen huonon olon vuoksi. Välillä itkin vain puhdistaakseni ilmaa ympärilläni. Tiedän, ettei itkemistä tarvitse hävetä, mutta tunsin oloni epämukavaksi jos jokin muu näki minut itkevän. Olemme Mikan kanssa olleet yhdessä kauan ja silti haluan itkeä mielummin rauhassa, kuin hänen edessä. Hän antaa minulle myös siihen tilaa. Voin istua ulkona itkemässä ja tiedän, että hän tiedostaa sen, mutta antaa minulle oman rauhan. Puhdistava itkeminen on ihan eri asia, kun itkeä hysteerisesti suuria ongelmia elämässä. Vaikka tiedän, ettei itkemistä tarvitse häpeä niin usein jälkeen päin häpeän itkemistä. Tässä aiheessa minulla on vielä paljon oppimista ja minun täytyy käsitellä asiaa  läpi itseni kanssa. Puhdistava itkeminen vapauttaa tunteita ja sen jälkeen tulee yleensä  helpottava olo. Kyyneleiden pitäisi vapauttaa stressihormooneja. Usein se vain ei onnistu kohdallani haluamallani tavalla vaan aiheuttaa ahdistuneemman olon. Kyyneleiden kuuluu olla kehon luontainen tapa helpottaa fyysistä ja henkistä kipua. Mielenterveys potilaana kuitenkin itkeminen todistaa sen, etten  osaa käsitellä  elämässäni kohtaamia haasteita. Tämä on minulle liiankin tuttua. Sen vuoksi välttelen usein itkemistä. Itkeminen olisi hyvä keino altistaa itseäni ikäville tunteille ja sitä kautta oppia käsittelemään tunteitani.

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply