TUESDAYS ARE MY MONDAYS…

“NORMAALISTI”(jos ei lasketa vuorotyöläisiä) TYÖVIIKKO ALKAA MAANANTAILLA. MINUN KOHALLANI SE ALKAA TIISTAI AAMUNA. TÄNÄÄN EI KONEET LÄHTENYT MILLÄÄN KÄYNTIIN JA OLO OLI KUN ZOMBILLA. HUONOSTI NUKUTTU YÖ TEKI TODELLA AAMULLA HALLAA. KOTIIN TULTESSA ODOTIN, ETTÄ VASTAAN TULEE HYVIN VÄSYNYT KOHTALOTOVERINI, MUTTA MIKA OLIKIN HYVINVOIVAN NÄKÖINEN. YLEENSÄ YÖVUORON JÄLKEEN HÄNEN KASVOILTA PAISTAA VÄSYMYKSEN MERKIT JA MIES ON OLEMUKSELTAAN HIEMAN RÄJÄHDYSALTISTA TAVARAA. USKALSIN VAROVASTI KYSYÄ LUPAA LENKILLE LÄHTÖÖN JA SINNEHÄN SITTEN SUUNTASIN SUORAAN KOTIIN TULTUANI. OLIN IHAN VARMA, ETTÄ LENKKI PIRISTÄISI MIELTÄ, MUTTA HALUAMAANI PIRTEYTTÄ EN LENKKIPOLULTA SAANUT. LOPULTA PÄÄTIN KOKEILLA PIENTÄ ANNOSTA KOFEEIINIA. KAHVI KUPILLINEN TODELLA PIRISTI OLEMUSTANI. VAIKKA KAHVIKUPPILLINEN HIEMAN AUTTOI VÄSYMYKSEEN NIIN OLIN TYYTYVÄINEN, ETTÄ OLIN SAANUT LENKIN ALTA POIS JA SAAN LOPPUPÄIVÄN OTTAA HIEMAN RENNOMMIN…

P4024051

Leave a Reply