WHAT MAKES ME

HAPPY..? Vastaus on tietysti perheeni. Onnistumisen tunne, kun saan mieheni ja poikani hymyilemään. Jos perhe vastaus vaihtoehto otetaan minulta pois niin mitä minulle jää ? Vuosi sitten olisin vastanut valokuvaamisen tuoma ilo. Tapa miten blogi ja instagram antaa minun käyttää visuaalista silmääni ja tuottaa kuva sisältöä mikä tuo onnistumisen tunnetta. Olisin myös vastannut, että asukokonaisuuksien kokoaminen ja kotimme sisustaminen. Nyt kuitenkin eletään tätä hetkeä ja en rehellisesti tiedä mikä minut tekee onnelliseksi. Mietin onko suoritumispaineet vieneet harrastuksiltani hohdon ? Olen kuitenkin yrittänyt ottaa harrastukset nykyään rennolla asenteella, mutta koen silti suoritumis paineita. Välillä tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä missään ja minä en riitä. Rehellisesti en enää tiedä mikä minut tekee onnelliseksi.

Onko sairauteni viennyt minulta tuntea onnellisuutta asioista mitä ennen rakastin ?

Mitä jos olen kasvanut rakkaista harrastuksiani ulos ?

Olenko kyllästynyt harrastuksiini ?

Olenko masentunut ?

En enää tiedä kuka olen ja mitä haluan. Mikään ei tunnu oikeen miltään ja en saa nautintoa edes niistä pienistä asioista mitkä ennen saivat minut hymyilemään. Lämmin teekuppi ja kirja tuntuvat vain tavoilta miten kestää ahdistusta. Itseasiassa monet asiat mitkä olivat minulle ennen tärkeitä ovat muuttuneet tavoiksi kestää jotain oiretta.

Olen miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, että minun on löydettävä uusi harrastus. Harrastus minkä kanssa aloittaisin uuden alun. Haluisin palavasti oppia tekemään keramiikkaa. Nykyään keramiikka oppitunteja on hyvin vähän ja ryhmät täyttyvät hetkessä. En ole valmis kuitenkaan luovuttamaan. Olen jättänyt viestiä muutamaan paikkaan jos olisi mahdollista saada yksityistunteja ja sen jälkeen saada “vuokrata” tiloja. Minun on saatava joku harrastus mitä en voi liittää ahdistukseen ja sen kestämiseen. Paikan jossa olisi vain hyviä muistoja. Turvapaikan ahdistukselta.

Leave a Reply