WOMENS DAY…

Naisten päivän kukkaset, lahjat ja suklaat ei merkitse minulle yhtään mitään. Tai no suklaan tuonti on aika kova juttu. Tosin en odota sitä minään tiettynä päivänä. Girls, girls, girls magazinen : Be a lady they said avasi silmiäni. Eletään vuotta 2020 ja naisten tasa-arvo on edelleen ihan liian kaukana siitä tavoitteesta mitä sen pitäsi olla. Saimme äänioikeuden 1917-luvulla ja sen jälkeen oleme tehneet joka vuosikymmenen ajan töitä saadaksemme tasa-arvon. Kävimme 70- luvulla jo marsseja samoista asioista joita käymme edelleen  läpi. Kaikki nämä vuosikymmenet ja edelleen töitä tasa-arvon saralla on paljon. Naisten tasa-arvoon liittyy paljon asioita, mutta haluan tuoda yhden asian julki mikä liittyy minun matkaani tähän päivään.

18-25-vuotiaana rakastin pukeutua paljastavasti. Baariin mentäessä oli oltava kunnon korot ja minihame päällä. Suojelin itseäni todella paljon ja siinä ei ole mitään väärää. En ikinä jättänyt juomaani vartioimatta tai ottanut mieheltä vastaan drinkkiä, jota baarimikko ei ollut antanut suoraan omaan käteeni. En ikinä kävellyt baarista yksin taxi tolpalle ja seuraavaksi kerron syyn. Osittain tietysti se liittyi itsesuojeluun, mutta ajattelin, että pukeutumiseni takia KERJÄÄN miehiltä seksuaalista hyväksikäyttöä. Ajattelin myös, että olen itse päättänyt miten pukeudun niin se on osittain minun oma vika jos mies käy päälle. Nykyään tajuan kuinka sairas tämä ajatusmaailmani oli. Itsensä suojelu on järkevää, mutta tuo ajatus, että kerjään sitä on aivan sairas. En täysin tiedä minkä vuoksi ajattelin niin ja kuka sen ajatuksen oli päähäni tuonut. Sen tiedän, että itse en sitä ainakaan pääni sisälle ollut luonut.

Naisten päivänä toivon tasa-arvoa ja voimaa jatkaa taisteluamme siihen pisteeseen missä meidän olisi pitänyt olla monta monta MONTA  vuosikymmentä sitten.

 

 

 

Leave a Reply